Päivä 1: Nuorgam kutsuu

Sunnuntaina 2.7. aloitimme pyöräretkemme Nuorgamista Kotkaan. Retken ensimmäiset noin 28 tuntia kuluivat junan ja bussien kyydissä, mutta sitten maanantai-iltana hyppäsimme vihdoin Suomen pohjoisimmassa pisteessä täyteen lastattujen pyöriemme selkään ja aloitimme pyöräilyn kohti Kotkaa. Jo tähän ensimmäiseen reiluun vuorokauteen mahtui muutama ihan hauskakin käänne.

Nuorgam 3.7. klo 19.48 ja olemme valmiina aikaistettuun lähtöön 

Pyörät kyytiin ja menoksi

Kellon lyödessä puoli neljä peruutteli Jari Mikkonen (Fixxit Pyörähuolto) turkoosilla lava-autollaan Kaitsun pihalle ja lähdön hetki alkoi olla lähellä. Suunnitelmana oli kuljettaa pyörät auton lavalla Kotkan juna-asemalle ja itse matkaisimme asemalle loppujen varusteiden ja saattajien kanssa henkilöautoilla.

Ennen Jarin saapumista olimme tehneet vielä viime hetken tarkistuksia ja puntaroineet pyörien pakkaamisstrategiaa tulevalle junamatkalle. Lisäksi Kaitsu oli kipaissut hakemassa lähimarketista eväät reilun vuorokauden mittaiselle juna-bussi-matkalle Nuorgamiin. Ensimmäinen retkivuorokausi kuluisi siis sujuvasti ensin junaillen Rovaniemelle ja siitä busseillen Nuorgamiin. Junaliput oli hankittu jo reilusti etukäteen, mutta mahdollisten aikatauluviivästysten takia olimme päättäneet hankkia bussiliput vasta Rovaniemellä.

Fixxit pyörähuollon Jari Mikkonen kiinnittelee pyöriä ajokkiinsa

Kun pyörät olivat tukevasti Jarin auton lavalla, pakkauduimme itsekin autoihin ja autoletka lähti auringon paisteessa kohti Kotkan juna-asemaa. Asemalla olimme hiukan neljän jälkeen ja aikaa oli oikein mukavasti varusteiden ja pyörien siirtämiseen asemalaiturille.

Pakollinen lähtöselfien Kotkan juna-asemalla

Junailu alkakoon

Pyörien lastaamisen ja saattajien halailun jälkeen juna saapui ja ensimmäinen pieni haaste oli edessä, kun pyörät piti sovitella lähijunan ovista sisään. Vaunun ovethan ovat mukavasti laiturin tasolla, mutta ovien takana ovat kohtaisen jyrkät portaat ja itse sisäänkäynti on halkaistu kahtia keskellä portaita jököttävällä kaiteella. Pienen ähkimisen jälkeen olimme onnistuneesti lastanneet itsemme pyöriemme kanssa junaan ja matka kohti Kouvolaa alkoi. Lisäksi junan konduktoori lohdutteli, että seuraavassa junassa vaunujen lattiataso olisi laiturin kanssa samalla tasolla ja täten pyörien junaan siirtäminen kävisi tätä junaa helpommin.

Laiturin vaihto tehty ja odotellaan seuraavan junamatkan alkamista

Kouvolaan juna saapui aikalailla ajoissa, joten meille jäi aikaa ihailla ratapihaa ja maisemia ennen Tikkurilaan menevän junan saapumista. Olimme hankkineet tietenkin liput myös polkupyörille, joten odottelimme mielenkiinnolta minkälaiset telineet pyöriä varten vaunusta löytyisivät.

Niinhän siinä sitten kävi, että kyseiseen junaan oli myyty pyörille paikkoja kysynnän eikä tarjonnan mukaan, joten ainoastaan Markon pyörä mahtui ns. omalle paikalleen. Kaitsun pyörä mahtui kätevästi junan vaunun "eteiseen" ja siinähän sitä sitten matkattiin Tikkurilaan mukavasti eteistilassa seisten ja pyörää pystyssä pitäen. Säästyivätpähän näin omat istumapaikkamme muille tarvitseville. Onneksi junamatka ei ollut pituudeltaan kummoinen; siinähän se Tikkurila lähestyi maisemia ihaillessa ja eväitä nauttiessa.

Tikkurila lähestyy meitä ja metvurstileipä suuta

Tikkurilassa oikealle laiturille pääsy vaati pari hissimatkaa ja kauppakeskuksen läpi taluttelun ja Rovaniemen juna odottelikin jo valmiiksi laiturilla meidän ehtiessä sille. Suuntasimme suoraan kohti vaunua, johon olimme ostaneet pyörillemme paikat. Junan oven auetessa olikin edessä tuttu haaste. Ovi tosiaan jälleen samalla tasolla laiturin kanssa, mutta heti oven jälkeen oli muutaman askeleen jyrkät portaat ja portaiden yläpäässä odotti 90 asteen käännös pyöräpaikkojen löytyessä heti nurkan takaa. Tälle pohjoiseen vievään pitkään junaan olikin tarjolla runsaat kolme pyöräpaikkaa, joista kaksi oli myyty meille. Toki taas pyöräpaikkoja oli myyty tätä enemmän ja edessä oli arvonta sen suhteen kuka laittaa mihinkin pyöränsä. Tällä erää saimme pyörät lopulta ostamillemme paikoille ja pääsimme hyödyntämään myös omat parin vaunun päästä löytyvät istumapaikkamme.

Maanantain puolella oltu jo yli kolme tuntia ja ei tässä juuri väsytä ketään

Siinähän se matka meni mukavasti aina maanantain puolelle maisemia katsellessa ja eväitä nauttiessa. Pikaisen tutkimusen perusteella rinkat ja reput olivat aika tuttu varuste junamatkustajilla, joten oletimme Pohjois-Suomen kutsuneen myös muita retkeilijöitä. Koska emme olleet investoineet makuupaikkoihin torkuimme parhaamme mukaan istumapaikoilla aina tilaisuuden tultua. Kunnon yöunien puute ei sinällään haitannut ja olimmekin varautuneet siihen, että nukkuisimme seuraavan kerran hiukan paremmin sitten Nuorgamissa, jonne olimme näillä näkymin saapumassa maanantai-iltana.

Onni onnettomuudessa

Aamulla sitten tärähti. Kirjaimellisesti. Kaitsun wc-tuokion ja Markon torkahtelun keskeytti Kemin jälkeen tapahtunut tasoristeysonnettomuus. Onni onnettomuudessa ja henkiä onnettomuus ei tällä erää vaatinut, vaikka veturin töytäisemä auto aika hurjalta ratapenkalta lojuessaan näyttikin. Myös veturi kärsi vaurioita siinä määrin, että seurasi reilun kolmen tunnin odottelu ennen matkan jatkumista.

Jälki oli hurjaa, mutta kuulemamme mukaan kuljettaja selvisi onneksi pienin vammoin

Meidän aikatauluun onnettomuuden aiheuttama aikatauluviivästys ei vaikuttanut. Kuten todettua, emme olleet hankkineet bussilippuja etukäteen, joten mihinkään tiettyyn bussiin ei ollut kiirettä ja pikaisen tarkistuksen jälkeen selvisi, että edelleen illaksi Nuorgamiin -suunnitelmamme olisi realistinen. Rovaniemeltä olisi lähdössä hiukan ennen puoltapäivää bussi, jolla pääsisimme Ivaloon ja siitä edelleen toisella bussilla Nuorgamiin saakka. Alkuperäisestä aikataulusta poiketen, jäisi nyt odottelu Ivalossa hyvin lyhyeksi ja aikaa olisi vain vartin verran pyörien siirtämiseksi bussista toiseen.

Matka jatkuu busseilla

Rovaniemellä aurinko ja iloiset ihmiset tervehtivät meitä. Bussiliput hankittuamme piipahdimme torilla täydentämässä matkaeväitämme ja samalla vaihdomme kuulumisia juttelemaan tulleiden paikallisten kanssa. Onnentoivotusten saattelemana palasimme linja-autoasemalle ja pääsimmekin lastaamaan pyöriämme Ivalon bussiin, joka oli saapunut jo laiturille. Bussin nytkähtäessä liikkeelle oli Nuorgamiin enää reilun seitsemän tunnin matka, jonka katkaisisi Ivalossa tapahtuva bussin vaihto.



Matka Ivaloon eteni torkahtelun lomassa maisemia ihmetellessä ja eväitä nauttiessa. Päällimmäisenä jäi mieleen jylhemmiksi muuttuvien maisemien ohella Saariselän suurehko hotellikompleksi. Myös porot pysyttelivät tämän bussimatkan ajan piilossa ja retken ensimmäistä porohavaintoa saimme vielä odotella.

Utsjoki ja jaloittelutauko

Ivalossa sitten bussi vaihtui astetta pienempään, mutta hyvin pyörät sujahtivat taas kyytiin. Bussiin ei heti meidän lisäksemme muita tullutkaan, joten ikään kuin taksin kyydissä matkamme kohti Nuorgamia jatkui. Matkustuskilometrien lisääntyessä lisääntyi myös pilvien määrä taivaalla. Alkuillasta sitten alkoikin vettä vihmoa taivaalta hiukan enemmänkin, mutta eipä tuo vielä bussin sisällä istuessa matkustusmukavuuteen vaikuttanut. Itseasiassa Utsjoella taivaskin kirkastui hetkeksi ja uskaltauduimme hetkiseksi jaloittelemaan, kun bussi pysähtyi Utsjoella hiukan pidemmäksi aikaa. Inarissa bussimatkustajien määrä oli tuplaantunut neljään ja kaikilla meillä oli päämääränä Nuorgam. Seuraamme liittyneellä pariskunta oli ehtinyt jo Kaldoaivin läpi kulkea ja olivat nyt palanneet hakemaan autoaan erämaa-alueen Pulmankijärven puoleiselta portilta portilta. Samaiselta portilta oli myös aikomuksemme aloittaa oma erämaavaelluksemme pyörien kanssa.

Suunnitelmat muuttuvat

Kellon lähestyessä puoli kahdeksaa alkoi määränpää vihdoin häämöttää bussin ikkunasta. Maisemat olivat jo melkoisen jylhiä ja bussin ikkunasta pystyi helposti kurkistelemaan myös Norjan puolelle. Ystävällinen bussikuljettaja vei meidät lopulta suoraan Suomen pohjoisimpaan pisteeseen, jolta pyöräretkemme oli tarkoitus aloittaa hyvin nukutun yön jälkeen. Tarkoitus oli siis yöpyä teltoissa jossain lähimaastossa ja aamulla aloittaa retkemme sitten paikalta, johon olimme juuri saaneet pyörämme ja muut varusteemme bussista purettua. Kävi kuitenkin niin, että bussin kaartaessa näkymättömiin alkoi kohtalaisen Esterinen vesisade. Sadevaatteet puettuamme teimme pikapäätöksen pyöräretken aloittamisesta välittömästi ja niin matkaan lähdettiinkin kohtalaisen pikaisesti noin kymmentä vaille kahdeksan. Toki ensin informoitiin kotiväkeä sijainnistamme ja napsittiin parit valokuvat. Kaitsu myös käväisi pikaisesti Norjan puolella ennen lähtöä.

Kuuroluonteinen sade sai meidät tosiaan muuttamaan piirun verran suunnitelmia ja kohta sitä tosiaan jo kavuttiinkin yhä ylöspäin mukavan sileää, mutta kohtalaisen pitkää mäkeä pitkin. Hiukan pohkeissa ja päässä painoi myös reilun vuorokauden valvominen, joten tunnelmat vaihtelivat aikalailla samassa suhteessa maaston jyrkkyyden ja ilman kosteusprosentin kanssa.



Teltat pystyyn, ruokaa ja unille

Isonkivenvaaran huipulle päästyämme sade näytti taukoamisen merkkejä ja kun samalla tuuli piti hyttysten määrän hyvin niukkana, niin päätimme leiriytyä ensimmäisen kerran. Navakka tuuli vaikeutti ainakin Kaitsun teltan pystytystä, mutta reipashenkisen sanailun jälkeen lopulta kummatkin teltat seisoivat uljaana Isonkivenvaaran huipulla.

Ulkona syömässä ekaa illallista

Hiukan kymmenen jälkeen illalla nautimme pitkästä aikaa lämmintä ruokaa, kun olimme retkikeittimellä keitelleet kokoon maukkaan illallisen riisistä, linsseistä, tomaattipussikeitosta ja säilykebroilerista. Täydellä vatsalla painuttiin sitten telttoihin ja seuraavaan päivään valmistautuminen nukkumalla alkoi juuri ja juuri maanantain puolella.

Yöauringon valaisema ensimmäinen leiripaikka

Tilastotietoja

1. siirtymä (Ruutukaappaus Googlen My Maps -palvelusta)
Seuraavassa muutama Maastokartat-sovelluksen (Android) antama tilastotieto.
  • Etäisyys: 6,6 km
  • Kesto: 1 tuntia, 16 minuuttia ja 16 sekuntia
  • Keskinopeus: 5,2 km/h
  • Vähimmäiskorkeus: 160 m
  • Enimmäiskorkeus: 362 m
  • Kokonaisnousu: 213 m
  • Kokonaislasku: 26 m

Kommentit

Suositut tekstit