Kenttätesti #5: Talaksen tulilla

Reilun 100 kilometrin satulaan totuttelun jälkeen olimme siis vihdoin saavuttaneet Repoveden kansallispuiston eteläisen sisäänkäynnin. Noin kilometrin taluttelun jälkeen päädyimme Talas-nimisen tulipaikan lähettyville. Erinomaisista opasteista tulkitsimme, että seuraavat leiripaikat olisivat näillä energioilla turhan etäällä ja illallispaikka oli päätetty.

Kotkassa ei tyyntä veden pintaa pääse ulkona usein ihastelemaan, joten näkyhän oli suorastaan mykistävä.

Repoveden kansallispuiston alue ei kesäviikonloppuisin ole niitä autioimpia paikkoja, joten emme yllättyneet, että valitsemallamme tulipaikalla oli muitakin kokkaajia paikalla. Lähellä näkyi myös muita telttoja sen verran, ettemme vielä tehneet yöpymispaikan suhteen päätöstä. Oikeastaan nälkäkään ei juuri ollut, mutta järki onneksi voitti ja kohta kokkailimmekin päivän illallista sulassa sovussa muiden retkeilijöiden kanssa.

Totuttuun tapaan paistinpannulla tirisivät kohta broilerin suikaleet ja kattilassa kypsyivät riisit. Tällä erää suikaleet olivat mallia naturel, joten lisämakua ripoteltiin annoksiin pikkuisista maustenyssyköistä (maustevalikoimamme sisältää mm. valkosipulijauhetta, chiliä ja kurkumaa). Illallisen kruunasi pannukahvi ja kotitekoinen raparperipiirakka.

Iltapalan ensimmäinen osa valmistumassa: jokamiehen ja -naisen perus retkieväs eli panini.

Illallisen jälkeen jatkoimme lepolinjalla ja keskityimme kauniisiin maisemiin. Hetken niitä näitä muiden retkeilijöiden kanssa rupateltuamme, ryhdyimme rakentamaan iltapalaa. Mukaan oli tarttunut myös yksi jäinen panini, joka ei enää ollut kovin jäinen, joten sehän sopi mainiosti grillauksen jälkeen nautittavaksi. Panini-iltapala täydentyi vielä myöhemmin parilla grillimakkaralla, jotka ystävällinen vaeltajapari meille oman iltapalansa ylijäämänä lahjoitti.

Iltapalan lisäksi ravitsimme sielujamme ilta-auringon kajon kauneudella.

Ruokailuhommien jälkeen oli tehtävä päätös yöpymisestä. Hetkellisen pähkäilyn ja muiden retkeilijöiden suosituksesta päädyimme leiriytymään tulipaikan lähettyville. Melko pian retkikotimme olivat enemmän tai vähemmän ryhdikkäästi pystyssä ja pyörien kuormat alkoivat siirtyä telttojen suojiin.

Etualalla Kaitsun omintakainen maja ja taustalla toisen seurueen asumukset. Hatunnosto ja kumarrus riippumatto-tarp-yhdistelmässä nukkujalle.

Markon koti maastoutuu hienosti ja sopisi vaikka itse Nuuskamuikkuselle.

Lämmin ja aurinkoinen päivä oli verottanut juomavesivarannomme melko lailla loppuun, joten ennen nukkumaan menoa haimme Tervajärvestä vettä ja pistimme hankkimamme juomavesisuodattimet töihin. Kaitsun pyörän etulaukku soveltui erinomaisesti vedellä täytetyn pyykkisäkin telineeksi ja kohta juomakelpoista vettä tipahteli pulloihin (katso video suodatintestistämme Youtube-kanavaltamme). Varmistettuamme suodatusprosessin onnistuneen alkamisen siirryimme unille. Samalla päätimme hankkia mahdollisimman nopeasti yhden ison (esim. 10 l) juomavesiastian, jotta prosessista saadaan poistettua pullojen vaihto-operaatio.

Tankolaukkuun järvivettä ja pulloon juomavettä. Toimii kuin junan vessa.

Telttayö alkoi käen kukuntaa ja hyttysen ininää kuunnellessa. Lisäksi pieni siitepölyallergian poikanen häiritsi ainakin Kaitsun unta. Toisaalta parin tunnin erissä nukkumisen ansiosta juomapullojen vaihtaminen letkun päähän ei aiheuttanut ylimääräistä ärsytystä ja yöllä maisema oli entistä kauniimpi ja jotenkin mystisempi.

Kuva ei tee oikeutta yön tunnelmalle, mutta mitäs ette olleet mukana. 

Sunnuntain paluumatka Kotkaan ansaitsee oman kirjoituksensa, joten tällä erää täältä tähän. 

Kommentit

Suositut tekstit