Päivä 6: Poutasäässä Sevettijärventietä pitkin

Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena Sevettijärvellä ja retkemme toinen telttoissa vietetty yö oli takana. Edellisen päivän etapin olimme päättäneet Sevettijärven tien viereen pienen kirkasvetisen järven lähettyville kuivalle kankaalle.

"Simeon" vartioi aamupuuron ja -kahvien valmistumista

Aamulla viriteltiin tulet paikalta löytyneeseen nuotipaikkaan ja puurot tulille. Marko löysi vielä aamupalaseuraksi Simeonin, joten siinä sitten kolmestaan nautittiin aamupuuro ja -kahvit. Jo illalla olimme huomanneet runsaan korvasieniesiintymän leiripaikan vieressä ja vielä aamullakin Kaitsu kävi sieniä ihmettelemässä.

Edellisen etapin Kaldoaivin erämään viimeiset kilometrit olivat olleet haastavat ja otimmekin nyt aamun rauhallisesti. Päivän asfalttiosuudelle lähdettiinkin hiukan ennen yhtätoista mukavassa säässä auringonpaisteen helliessä mieltä.

Poikkeuksellisesti päivän etappi alkaa asfalttiosuudella ja auringonpaisteessa

Niin sitä pikitien reunaa pitkin aloitimme lähestymisen kohti Partakkoa. Paikasta emme etukäteen tienneet juuri mitään muuta kuin sen, että se oli kartasta katseltuna sopivan matkan päässä lähtöpisteessä ja soveltuisi näin ollen seuraavaksi leiriytymispaikaksi.

Kaitsu nestetankkauksella kahden tunnin polkemisen jälkeen

Emme olleet vielä päässeet retkellä juurikan pitkiä pätkiä polkemaan, joten päätimme tähdätä ensin n. 50 km siirtymiseen ja sen jälkeen jatkaa vallitsevan fiiliksen mukaan. Polkemista osaltaan helpotti sää, joka oli aurinkoinen, mutta ei erityisen kuuma. 

Ateria: Kiehuvaa vettä, perunamuusijauhetta ja kuivalihaa à la Kuivalihakundi

Aamulla satulan selkään hypätessämme olimme päättäneet jakaa etapin kahden tunnin pätkiin. Parin tunnin välein oli tarkoitus pitää hiukan pidempi tauko ja sitten aina tarvittaessa hiukan lyhyempiä. Suunnitelma pitikin aika hyvin ja järjestyksessään toinen pidempi tauko pidettiinkin noin neljän tunnin polkemisen jälkeen. Tähän taukoon ajoitettiin tukevampi ruokailuhetki ja päivän ruokalaji keksittiin lennosta. Annos valmistui jotakuinkin seuraavasti:

1. Laita risukeitin tulille
2. Annostele sopiva määrä perunamuusijauhetta lautaselle
3. Lisää kiehuvaa vettä jatkuvasti sekoittaen, kunnes muussia muodostuu ja koostumus on mieluisa
4. Lisää haluamasi mausteet
5. Pilko/revi joukkoon kuivalihaa (tällä kertaa käytimme Kuivalihakundin possua)
6. Nautiskele

Maun lisäksi annoksen hyvä puoli oli se, ettei valmistuksessa tarvinnut sotkea kattilaa ja vesikin saatiin kiehuvaksi kahvipannussa. Tiskausurakka rajoittuikin tällä erää lautaseen ja ruokailuvälineisiin. Päälle joimme tietysti kahvit.

Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen...

Sevettijärven tieltä näkyvät maisemat pysyivät melko muuttumattomina. Tien kummallakin puolella nousi piennar pari metriä ylöspäin ja pientareen päältä avautui mäntykangasta. Näkymä pientareen päältä oli sitten joko kangasmetsää tai järvimaisemaa. Eipä siinä. Kyllä näitäkin maisemia kelpasi ihailla ja jotenkin täällä pohjoisemmassa taivaskin loisti ihan eri tavalla sinistä sävyää.

Päivän polkemiset pulkassa, joten pyörä parkkiin

Jotakuinkin Partakon tienoilla pysähdyimme taas pidemmäksi aikaa. Koska keho kaipasi taas energiaa, piipahdimme eteen sattuneesta matkailutilalta tiedustelemassa lähitienoon ruokailupaikkoja. Olisihan se ollut kovin mukavaa, että saisi vaihtelun vuoksi syödäkseen jonkun toisen tekemään ruokaa. Tilalta tiedettiinkin neuvoa, että lähin ravintolan tapainen löytyisikin Kaamasesta. Kaamasen olimme ohittaneet bussin kyydissä Nuorgamiin mennessä, mutta nyt reittimme ei ollut poikkemassa Kaamasen kautta. Toisaalta sinne olisi ollut muutenkin hiukan turhan pitkä matka, joten tyydyimme edelleen omiin eväisiimme.

Iltapuuhia Valkkojärven lähellä

Partakon tienoilla olimme kokeneet ruokailun jälkeen voimamme sellaisiksi, että jatkoimme polkemista vielä noin 25 km. Koska olimme tosiaan nyt ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ihan kunnolla satulassa, ilmoitteli takalisto myös herkästä olemuksestaan. Sitkeästi kuitenkin jatkoimme etenemistä aina Valkkovaaraan saakka. Vaaralle nousun jälkeen oikealla häämötti Valkkojärvi. Muutaman polkaisun jälkeen tästä, löysimme vasemmalta puolelta oivallisen paikan seuraava telttayötä varten. Huomion arvoista oli se, että päivän etappi oli kuljettu täysin sateettomassa säässä. Pilviä oli kuitenkin kerääntynyt taas enemmissä määrin taivaalle, joten kun kuuden maissa illalla pysähdyimme leiripaikalla, laitoimme telttat pystyyn melko pikavauhdilla. Lisäksi pyörämme saivat jälleen pressut suojakseen. Eihän sitä kaveri voi sateeseen yksinään jättää.

Kuudennen päivän päätteeksi olimme päässeet jo Kaamasen korkeudelle (kuva: Google My Maps)

Päivän etappi eli tähän astisista ollut haastavuudeltaan tasapaksuin, mutta oikeastaan oli aika mukava vaihteeksi kulkea tasaisempaa tietä. Nyt maisemiakin tuli katseltua hiukan hartaammin, mutta ihmeen vähän kuvia tuli silti nappailtua tällä osuudella.

Tilastotietoa

Maastokartat-sovellut nappasi päivän siirtymästä seuraavat tiedot:

• Etäisyys: 75,6 km
• Kesto: 5 tuntia, 5 minuuttia ja 14 sekuntia
• Keskinopeus: 14,9 km/h
• Vähimmäiskorkeus: 134 m
• Enimmäiskorkeus: 270 m
• Kokonaisnousu: 263 m
• Kokonaislasku: 350 m