Päivä 8: Raja-Joosepilta kohti Anterinmukkaa

Kalenteriviikko 28 alkoi osaltamme Rajajoosepintien laitamilta. Reissun ostalta olimme aloittamassa toista viikkoa. Nuorgamista olimme lähteneet edellisen viikon maanantaina illansuussa ja alkuviikon olimmekin viettäneet Kaldoaivin erämaassa. Jotain samankaltaista olimme arvioineet saavamme vastaan myös alkavalla viikolla, koska olimme siirtymässä pyöriemme kanssa Urho Kekkosen kansallispuistoon.

Maanantai klo 6.16 ja leirissä kaikki hyvin

Urho Kekkosen kansallispuisto oli kummallekin meistä uusi tuttavuus, mutta maastopyöräilyä koskevat rajoitukset olivat selvinneet reissun valmisteluvaiheessa. Puiston vt. johtajalta olimme tarkistaneet, että pääsisimme pyöräillen ns. Keskon kämpälle saakka, mutta sen jälkeen pyörä tulisi kuljettaa tavoitteeksi asettamallemme Kemihaaran sisäänkäynnille taluttamalla. No taluttelu oli meille kovin tuttua jo Kaldoaivista, joten uskoimme selviytyvämme hommasta ihan kunnialla. Eniten aamupuuroa nauttiessa mieltä askarrutti pyöräilyreitin kunto, joka aika pitkälti määrittäisi päivän etapin pituuden.

Pienempi kuivajärvi (on siinäkin järvellä nimi) Rajajoosepintieltä tarkasteluna

Aamutoimien jälkeen suuntasimme hiljaiselle ja mukavan profiilin omaavalle Rajajoosepin tielle ja lähestyminen kohti kansallispuistoa alkoi. Aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta ajoittain ihan mukavastikin lämmittäen ja vieno tuuli huolehti, etteivät hyttyset päässeet sanottavasti häiritsemään. Aurinkoinen ilma toi seuraksemme muutamia paarmoja, mutta nekin tyytyivät lähinnä seuraamaan matkamiehiä.

Raja-Jooseppi lähenee polkaisu polkaisulta

Matkanteon olimme aloittaneen puoli yhdeksän maissa aamulla ja noin viidenssä tunnissa olimme saavuttaneet Raja-Joosepin rajanylityspaikan. No tällä erää Venäjälle siirtyminen ei ollut mielessämme vaan opastustaulun ohjeita seuraten suuntasimme kohti historiallista ja suojeltua Raja-Joosepin kenttää.

Kohti UKK-puistoa

Raja-Joosepin kenttä oli kokonaisuudessaan vaikuttava ilmestys. Mielenkiintoinen historian lisäksi rakennukset olivat ihailtavat taidokkaasti rakennettuja puhumattakaan ympäröivän luonnon kauneudesta. Lisää infoa paikasta löytyy esim. luontoon.fi:stä (http://www.luontoon.fi/raja-jooseppi), joten ei toisteta sitä tässä. Sen verran voi paljastaa, että tässäkin tapauksessa kaiken takana on nainen.

Raja-Joosepin kentän majoista yksi

Tiluksiin tutustumisen jälkeen suuntasimme kohti kansallispuistoa. Nopeasti kartalta vilkaistuna reitti vaikutti oikein selvältä ja niin polkaisimme matkaan. Reitti oli sen verran ajokelpoista, että hetken pyöräilyn jälkeen huomasimme ajaneemme hiukan sivuun aijotusta reitistä. Matkalla olimme ohittaneet yhden romahtaneen sillan, mutta vasta sillan yli päästyämme ja matkaa hetken jatkettuamme alkoivat hälytyskellot soida. Aurinkokin tuntui paistavan hiukan väärästä suunnasta. Niinpä sitä sitten totesimme ajaneemme lievästi harhaan ja nöyrin mielin palasimme takaisin ja vihdoin löysimme itsemme Luton sillan laavulta taukopaikalta.

Tämä silta jäi ylittämättä

Kansallispuiston Anterinmukkaan saakka johtava pyöräilyreitti alkaa Luton sillan ylityksellä. Silta on kapea, mutta vaikuttaa kohtalaisen tuoreelta. Tätä kapeaa siltaa pitkin pyörän kuljetus onnistui ja kohta pääsimmekin odottamamme pyöräilyreitin makuun.

Taukopaikalla Luton sillan laavulla

Lutto alla ja pyöräilyreitin alku edessä

Pyöräilyreitti kulkee rajavyöhykkeen pinnassa ja keltaiset rajavyöhykemerkit puissa ja muissa tolpissa tulivat hyvin tutuiksi. Itse pyöräilyreitti koostui pehmeästä hiekkatiestä, jossa oli mukavan tiheästi koristeltu nyrkin kokoisilla kivillä. Sellainen kuormaton läskipyörä olisikin ollut ihan onnen omiaan tälle reitille, mutta sellaistapa meillä nyt ei ollutkaan käytettävissä. Lisäksi sitä kuormaakin oli pyörien päällä. Renkaamme olivat kyllä leveydeltään maastopyörän paksuimmasta päästä, mutta silti pyöräilyreitillä eteneminen oli ajoittain varsin tuskaisaa. Varsinkin, kun reitin yksi hienouksista on 6 kilometriä pitkä ja 200 metriä kohti taivasta nouseva ylämäki.

Rajan pinnassa Marko katselee paperikartalta lisävinkkiä matkan jatkamiseen

Hyvä puoli ylämäissä on se, että yleensä sellaisen jälkeen on luvassa alamäki. Ylämäen huipulta jatkui tuo samainen pehmeästä hiekasta ja kivistä valmistettu pyöräilyreitti, mutta sulamis- ja sadevesien urittamana. Mäki oli siis mitä oivallisin paikka harjoitella alamäkiajoa. Ihan koko matkaa ei rohkeus riittänyt satulassa istumiseen, mutta ajoittain mäkeä lasketeltiin hyvinkin vauhdikkaasti.

Maanantain eteneminen päättyi Kiertämäjärven autiotuvalle

Aurinkoinen kuumahko päivä, kuljetut kilometrit (, joista osa maaston pehmeyden vuoksi pyörää raahaten) ja edelliset hiukan huonosti nukutut telttayöt aiheuttivat sen, että yöpyminen autiotuvassa alkoi kiinnostaa. Ihan suoraan reitin varrelta ei sellaista löytynyt, mutta hiukan siitä poiketen voisimme yöpyä Kiertämäjärven autiotuvalla. Kartan perusteella poikkeama ei olisi kauhean pitkä, mutta sitäkin kosteampi. Olisi siis taas hyvä mahdollisuus kastella kengät ja nauttia hyttysistä. Hyttysiä oli kyllä jo riittänyt pyöräilyreitilläkin, mutta tuvalle johtava soinen maasto tarjoaisi niitä varmasti enemmän. Lisäksi poikkeama ei kuulunut pyöräilyreitille, joten nuo tuvalle johtavat kilometrit oli siirryttävä taluttamalla.

Taas yövyttiin tuvassa

Niin sitä sitten pienen neuvottelutuokion jälkeen lähdettiin reippain mielin kohti Kiertämäjärven autiotupaa. Kello läheni jo iltaa ja vaikka päivän tavoitteesta oltiinkin jäämässä, lämmitti kuitenkin mieltä ajatus tuvan lämmössä yöpymisestä. Reitti tuvalle oli tosiaan märkä ja aina ei ihan mitään polkuakaan löytynyt.

Vihdoin kuitenkin tavoitimme kauniille paikalle järven rantaan rakennetun tuvan, joka oli kuin olikin myös autio. Muutaman telttayön jälkeen olimme taas tuttujen tuparutiinien parissa ja iltapala valmistui tuvan kaasuhellalla.

Ylempi Kiertämäjärvi ja matkamies aloittamassa iltatoimiaan

Tilastotietoja

Anterinmukkaa emme aivan kovasti yrityksestämme huolimatta tavoittaneet, mutta Urho Kekkosen kansallispuistoon olimme kuitenkin päässeet. Päivän etapista tallentui seuraavia nippelitietoja:

• Etäisyys: 62,4 km
• Kesto: 9 tuntia, 5 minuuttia ja 5 sekuntia
• Keskinopeus: 6,9 km/h
• Vähimmäiskorkeus: 130 m
• Enimmäiskorkeus: 346 m
• Kokonaisnousu: 495 m
• Kokonaislasku: 485 m

Pienten harhailujen kanssa päivälle kertyi kilometrejä reilu 60. (Kuva: Google My Maps)