Päivä 2: Ylämäki, alamäki, suo ja sama uudelleen

Nuorgam-Kotka-retkemme ensimmäinen päivä oli lähtenyt kuin varkain liikkeelle sadekuuron yllättäessä, joten toinen päivä alkoi alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen Pulmankijärventien varrelta. Aamupalan jälkeen etenimme vauhdikkaasti alamäkeen, mutta erämaahan siirryttyämme etenemisvauhti hidastui huomattavasti. Maaston vaikeakulkuisuus (polkupyörän kanssa), tuuli ja sade siivittivät lopulta kaksi väsynyttä retkeilijää Tsuomasjärven tuvalle hiukan ennen vuorokauden vaihtumista. Retki oli toden teolla alkanut ja olimme saaneet ensimmäiset maistiaiset erämaan tarjoamista haasteista.

Kaldoaivin portilla, johon pääseminen ei vielä juuri voimia vielä vaatinut

Tiistai aamu valkeni puolipilvisenä ja tuulisena. Telttojen purkuhommiin ryhdyttiin noin seitsemän maissa, kun Kaitsukin oli suostunut ryömimään ulos teltastaan. Yöllä lämpötila oli käynyt neljässä asteessa ja aamun kymmenen asteen lämpötila ei suoranaisesti houkutellut makuupussin uumenista pihalle. Telttojen purkamisen ja pakkaamisen jälkeen ryhdyttiin aamupalan kokkaamiseen. Leiripaikalla nököttänyt kivi antoi tuulen suojaa ja saimme aamiaispuurot ja kahvit keiteltyä kahden keittimen taktiikalla.

Ensimmäinen leiriaamiainen valmistui kahden keittimen voimin

Aamiainen saatiin nautittua raikkaassa ja kuivassa säässä, mutta paksuuntuvat pilvimassa antoivat jo vihjeitä tulevasta. Aamuruokailun ja maisemien ihastelujen jälkeen pakkasimme pyörät jälkeen täyteen kuormaansa ja polkaisimme Pulmankijärven tielle.

Puurolla päivä käyntiin

Tällä erää pyöräilyetappi alkoi kevyesti sillä ensimmäiset 15 kilometriä lasketeltiin melko lailla alamäkeä ja matka taittui joutuisasti (ks. video alla). Välillä piti jopa jarrutella, jos halusi sallituissa nopeusrajoituksissa pysyä.

Vajaan tunnin pyöräilyn jälkeen kauniisti kuohuva Pulmankijärveen laskeva tunturipuro suorastaan pakotti pysähtymään. Parkkeerasimme pyörät tien viereen ja laskeudumme ihastelemaan eloisaa puroa ja maistelemaan raikasta vettä. Veden maku todettiin erinomaiseksi ja täytimmekin kaikki vesiastiamme ennen matkan jatkamista.

Kauniisti tarjoiltua ja maistuvaa vettä

Lopulta alamäkisurffailu päättyi maantien päättyessä ja löysimme Pulmankijärven eteläpäästä alkavan infotaulun, joka kertoi Pulmanki-Sevetti-retkeilyreitin alkavan. Paikalta löytyi myös WC, jonka Kaitsu kävi toteamassa käyttökelpoiseksi. Infotaulun luona annoimme vielä terveiset Facebook-seuraajille ja aloitimme sitten erämaataivalluksemme.

Pulmanki-Sevetti-retkeilyreitti oli erinomaisesti merkitty maastoon oranssein merkein, joista huolimatta teimme pienen harharetken. Alkutaipaleen mainiosti pyöräilyyn soveltuva maastotie hurmasi ja vauhdikkaasti ajelimme pari kilometriä harhaan. Yht'äkkiä eteen kohonnut aita yksityisalue-kyltteineen onneksi havahdutti todellisuuteen ja kiltisti palasimme takaisin merkitylle reitille.

Taivas on sininen ja valkoinen ja maasto mäkiä täynnä

Reitille palaaminen tarkoitti siirtymistä kapeammalle ja Buollánvárrin harjalle nousevalle polulle. Lopulta maaston jyrkennyttyä ja polun kavennuttua riittävästi, alkoikin ensimmäinen vähän pidempi taluttelutuokio, joka sisälsi hyvin moninaisessa maastossa kulkemista. Nousun aikana myös ensimmäiset satunnaiset sadekuurot alkoivat, mutta vettä tuli vielä aika maltillisesti ja vain lyhyinä kuuroina.

Marko on edennyt päättäväisesti suoalueen yli ja Kaitsu kuvaa ja pohtii omien kenkiensä varsien pituuden riittävyyttä.

Buollánvárrin päältä siirryimme retkeilyreittiä pitkin Norjan rajan tuntumaan. Melko nopeasti päivän teemaksi paljastui ylämäen, alamäen ja suon vuorottelu, jota jatkui jatkui. Soita ylittäessä kävi hyvin nopeasti selväksi, etteivät Kaitsun pyöräilyyn erinomaisesti soveltuvat lenkkarimalliset kengät olleet parhaat mahdolliset erämaassa liikkumiseen. Kaitsu vaihtoikin kengät kevyempiin crocsijäljitelmiin ja merinovillasukkien kanssa ne toimivatkin oikein mainiosti. Sukat eivät toki pysyneet kuivina, mutta lämpiminä kuitenkin. Kyseinen yhdistelmä toimi jopa niin hyvin, että Kaitsu tassutteli niillä aina Tsuomasjärven autiotuvalle saakka, jossa tulimme viettämään seuraavan yön.

Hetken hengähdys ja maisemien ihailua

Sadekuurojen lisäksi navakka tuuli antoi omat plussansa ja miinuksensa päivän etapilla. Plussaa oli hyttysten olematon määrä ja miinuksena retkikeittimen käyttämisen haastavuus. Lopulta oli kuitenkin pakko taas syödä, joten rakensimme parin koivun, pyörien ja pressun avulla tuulen suojan ja ryhdyimme kokkailemaan päivän ensimmäistä lämmintä ruoka-annosta. Edellisen päivän tapaan nautimme jälleen riisiä, linssejä ja broileri sopivasti maistettuna. Ruuan päälle nautimme tietysti kahvit. 

Taas yksi ruokailu takana ja kahvittelut edessä

Soiden ylittämisen lisäksi maasto tarjosi monen moista pientä ja vähän suurempaa haastetta, mutta niin matka vain pikkuhiljaa eteni. Vaikka pyörällä pystyi ajamaan vain paikoitellen, oli siitä hyötyäkin. Raskaimmat kantamukset kulkivat tarakalla ja kiperissä paikoissa pyörästä sai sopivasti tukea. 

Onneksi jokunen siltakin reitin varrelta löytyi

Kesä oli alkanut myös pohjois-Suomessa vähän viiveellä tänä vuonna ja maastosta löytyi vaarojen kupeesta paikoitellen vielä lunta. Pitihän sitten meidänkin käydä kokeilemassa lumipallojen tekemistä, kun ei sitä heinäkuussa usein pääse kotikorkeuksilla harrastamaan.

Heinäkuun hangilla; vain pulkka puuttuu

Toisen päivän maasto oli paikoitellen hyvin hankalakulkuista. Kiviset ja jyrkät ylämäet tarjosivat kunnon vastuksen ja välillä saattoi hetkiseksi mieleen juolahtaa epäillys retken järkevyydestä. Onneksi lepotaukoina maisemat hivelivät silmää ja taas uutta voimaa virtasi pohkeisiin seuraaville taluttelukilometreille. Päivän aikana etenimme lopulta n. 33 km, aina Tsuomasjärven autiotuvalle saakka. 

Pohjoista koivumetsää

Onneksi valoa riitti pitkälle yöhön, sillä kello löi puoli kaksitoista, kun kolkuttelimme autiotuvan ovelle herättäen sen ainoan yöpyjän. Tupaan oli aiemmin samaa reittiä pitkin ehtinyt jo yksi retkeilijä, joka ehti hetken ihmetellä reitillä käyttämäämme aikaa ja väsynyttä olemustamme. Ymmärrys kasvoi huomattavasti, kun hänelle valkeni, että olimme kuljettaneet polkupyörät mukanamme. Kuulumisten vaihtojen jälkeen ripustelimme varusteitamme kuivumaan ja asetuimme myös itse lavetille yöpymään.

Tilastotietoja

Tänäkin päivänä Maastokartat-sovellus pysyi päällä ja seuraavat tilastotiedot saatiin kirjattua ylös päivän etenemisestä:

2. siirtymä (Ruutukaappaus: Googlen My Maps)

• Etäisyys: 33,2 km
• Kesto: 11 tuntia, 12 minuuttia ja 26 sekuntia
• Keskinopeus: 3,0 km/h
• Vähimmäiskorkeus: 39 m
• Enimmäiskorkeus: 317 m
• Kokonaisnousu: 715 m
• Kokonaislasku: 828 m