Päivä 15: Pyörä kuntoon ja sukkelasti Sallaan

Sunnuntai oli vietetty Saijassa neljän seinän sisällä mukavasti syöden, juoden, saunoen ja leväten. Maanantain puolella oli siirrytty unten maille Mikon mökille. Illan ja yön aikana oli pidetty myös tiiviisti yhteyttää Fixxit Pyörähuollon Jariin, joten viiden maissa aamulla Kaitsu herättänyt puhelimen soitto Jarilta ei tullu yllätyksenä.

Osatoimitus Kotkasta: Vanne, sisärenkaita ja satulan pultti

Markon jatkaessa uniaan, Kaitsu kömpi pihalle vastaanottamaan tuliaisia Kotkasta. Kohta Jarin urheilullinen, ehkä hiukan olosuhteisiin nähden matalalla maavaralla varustettu, hopean värinen kulkupeli ryömi mökkitietä pitkin pihalle. Autosta nousi kuljettuun matkaan nähden pirteä mies ja tuliaisten ihmettely sai alkaa. Polkupyöräliike Koskenkorva Karhulasta oli lahjoittanut uuden vanteen lisäksi mm. hienot t-paidat. Vastaavissa paidoissa oli matkalle startattu, mutta myöhemmin aamulla huomattiin, että jostain syystä sama paita mahtui kummankin päälle yhtä kokoa aikaisempaa pienempänä.

Aamu alkoi aurinkoisena monessakin mielessä

Kohta erinomaista isännöintiä harrastanut Mikkokin soitteli ja pyyteli aamupalalle. Erinomainen isännöinti jatkui siis edelleen ja niin tutut aamurutiinit oli korvattu aika lailla hotellikelpoisella aamiaisella. Aamiaisen jälkeen Marko jatkoi ennen aamiaista aloittamaansa pyörän fiksailua ja Kaitsu alkoi keräillä muuta varustusta kasaan.

Karvakorva autteli Markoa aamulla vanteen korjauksen kanssa

Edellisenä päivänä oli otettu hiukan takapakkia ja miinuskilometrit päätettiin korvata autokyydillä Sallaan. Toki hiukan pohditutti voisiko näin toimia kerta pyöräretkelle oli lähdetty, mutta pienen ynnäilyn jälkeen todettiin kilometrejä kertyvän ihan riittävästi vaikka Saijan ja Sallan väli taitettaisiinkin autoilen. Olimme kuitenkin jo edellisenä päivänä yrittäneet saada autokyytiä Sallaan, joten lopputulos olisi kuitenkin ollut sama. Yhtä kaikki, kohta istuimme mukavasti Transitin penkeillä ja eiliseltä osin tutut maisemat vilistivät silmissä totuttua nopeammin.

Sallasta jatkettiin taas totutulla tavalla eteenpäin

Sallasta sitä sitten taas lähdettiin tutusti satulan päällä istuen. Ennen Sallasta poistumista käväistiin vielä paikallisessa marketissa täydentämässä eväsresursseja ja sitten kohti Sallatunturia. Matka sujui mukavasti asfalttia pitkin, välillä pyörätiellä ja välillä autotien reunaan pitkin ajellen. Maisemissa riitti ihasteltavaa, mutta muuten tasaisella tiellä ja korjatulla kalustolla siirtyminen alkoi jopa välillä puuduttaa sekä ylä- että alapäätä.

Parkissa Poroparkissa

Sallatunturin jälkeen pysähdyimme tauolle Sallan Poroparkissa (http://www.sallareindeerpark.fi/fi/). Jotenkin Saijan isäntämme Mikko oli järjestänyt meille pullakahvit kyseisessä paikassa, joten pitihän tuo tarjous käyttää. Sitten sitä taas jaksaisi mukavasti polkea. Olipa Poroparkissa ihan mielenkiintoinen näyttelykin pohjoisen eläimistä, joten tienvarsikahvitteluun verrattuna ilmassa oli ripaus luksusta.

Hippaleikkiä näyttelyssä

Poroparkin pullakahvien jälkeen olimme melko pian taas tekemisissä porojen kanssa. Tien oli tukkinut tokka, joka ei autojen kannustuksesta huolimatta halunnut siirtyä syrjään. Hetken tilannetta puntaroituamme, päätimme itse jatkaa matkaa pientareen puolelta. Porot eivät tästä yllätyskäänteestä ilahtuneet, vaan tokka alkoi hajaantua. Niinpä siirryimme taas tukevasti tien päälle ja samalla tulimme avanneeksi tien myös autoliikenteelle.

Poro poikineen nauttimassa tuulen vireestä ja autojen tööttäilystä

Porotokan jälkeen matka jatkui taas tutun puuduttavasti, joskin yksittäiset porokohtaamiset aina piristivät mieltä. Aurinkoinen ja tuulinen päivä oli pitänyt hyttyset loitolla ja niiden sijaan olimme saaneet sitkeät seuralaiset paarmoista. Nuo sormenpaksuisella vartalolla varustetut lentävät piraijat saivat purtua nopeasti käsivarret verille, mutta helpommalla pääsi, kun yritti vain keskittyä ajamiseen ja kiittää sään hallitsijaa ihmeen kauniista kesäpäivästä.

Soon moro, sano poro

Napapiirin eteläiselle puolelle siirrymisen jälkeen oli aika nauttia ansaittu illallinen. Hautajärven tienoilla pyörät iskettiin parkkiin, retkikeitin tulille ja edelliseltä kauppareissulta mukaan tarttuneen rokkapurkin sisältö kattilaan. Hiukan järvivettä sekaan ja kohta ilmassa leijaili hyttysten lisäksi kutsuva hernekeiton tuoksu.

Illallista illan suussa

Iltaa myöten auringonpaiste vaihtui ensin pilviseen säähän ja sittenhän sitä vettä taas alkoikin tulla. Päivän autoiluetapista sisuuntuneena olimme päättäneet edetä ainakin Rukalle saakka, jonka jälkeen voisimme siirtyä jälkeen telttamajoitukseen.

Taukopaikkana Käylän Korpihovin piha. Paremmalla ajoituksella olisimme päässeet tanssehin. Mutta ei siis tällä erää.

Rukalle päästyämme päätimme syödä ihan lämmintä ruokaa. Ilta oli vaihtunut jo yöksi ja paksun pilvipeiton ja sateen takia, oli myös melkoisen hämärää. Sade oli tauonnut hetkiseksi ja niin sitä päätettiin pistää erään pyörätien kupeessa retkikeitin tulille. Ruokana oli jälleen riisipohjaista evästä ja suunnilleen puolessa välissä keittelyhetkeä taivas innostui tiputtelemaan jälleen vettä ihan kohtalaisen reippaasti.

Juomavaraston täydentämistä Ala-Kitkajärven rannalla

Vihdoin sateinen ruokailuhetki oli saatu päätökseen ja oli sateisen leiriytymispaikan etsimisen vuoro. Sateen kannustamana tarkoitukseen soveltuva paikka löytyikin jo kolmen ajelukilometrin päästä Iso-Veskan ja Pikku-Veskan välissä sijaitsevan levähdysalueen liepeiltä.

Tilastotietoja

Saija ja Sallan väli autoiltiin,
mutta sitten taas mentiin normaalisti
(Kuva: Google My Maps.)

Vaikka päivän siirtymä oli hyvin poikkeuksellinen aiempiin verrattuna ja alkoi auton kyydissä, niin tuli päivän aikana myös polkupyöräilyäkin harrastettua. Seuraavat Maastokartat-sovelluksen keräämät tiedot koskevat Sallan keskustasta alkanutta pyöräilyosuutta.

• Etäisyys: 91,5 km
• Kesto: 6 tuntia, 35 minuuttia ja 43 sekuntia
• Keskinopeus: 13,9 km/h
• Vähimmäiskorkeus: 0 m
• Enimmäiskorkeus: 418 m
• Kokonaisnousu: 892 m
• Kokonaislasku: 660 m