Päivä 16: Nyt kutsuu mua Kuusamo

Levähdysalueen leppoisa raskaanliikenteen taustamelu herätteli meidät uuteen aamuun. Yöllä vallinneet sadekuurot olivat saaneet pysyvämmän utumusvaisen läpikastelevan muotonsa. Kilometrien suhteen edellinen päivä oli ollut myös pyöräilyn osalta ihan ok, joten tiistain puolella alkaneet yöunet teltan kosteassa siimeksessä olivat maistuneet makoisilta, kuten Rukan liepeillä nautittu lämmin iltapalakin.

Ollaan jo tiistain puolella, mutta ei paljoa. Kaitsu värjöttelee sateen suojassa kostean linssin läpi tarkasteluna. Yöunet vielä edessä.

Edellisen päivän pitkäksi venähtänyt rupeama lienee painanut jäsenissä ja aamupalaa valmisteltiin poikkeuksellisesti vasta luonasaikaan. Sateinen sää oli myös väistymässä, mutta mukavuussyistä aamiaisen valmistus päätettiin operoida levähdysalueen katoksen suojassa.

Risukeitin, melkein kuivaa poltettavaa ja kohta taas saakin aamupalaa.

Edelleen mukavuussyistä tinkimättä päivän pyöräilyreitti seurasi E63:a ja tavoitteena oli saavuttaa Kuusamon eteläpuolella sijaitseva julkkiskarhu Juuson kotina toimiva Kuusamon Suurpetokeskus. Toki ensin olisi päästävä itse Kuusamoon, jossa voisi jälleen täydentää ruokavarastoja ja muutenkin tutustua paikalliseen cityelämään.

Tien varressa jo Suurpetokeskuksen mainos komeileekin. Ei voi olla enää pitkä matka.

Sekaisinhan siinä pieni mieli menee, kun yht'äkkiä sitä sitten oltiinkin Kuusamossa. Innokas poljenta kaupungin vilinässä oli herpaannuttanut ajatukset ja huomasimme ajaneemme melkein 300 metriä harhaan. U-käännöksen jälkeen löytyikin kohta oikea tie, Kemijärventien vaihtuessa Kajaanintieksi, eikä harhareissu maksanut kuin puolisen kilometriä. Vauhti oli kuitenkin ollut kohtalaisen verkkaista, joten mieleen alkoi hiipiä epäillyksen siemen koko Suurpetokeskukseen ehtimisestä. Tarkoitus oli kuitenkin edetä kotia kohti myös Juuso-Karhun tapaamisen jälkeen, joten karhu jäisi näkemättä, mikäli poljenta ei alkaisi sujua tähän astista reippaamalla frekvenssillä.

Kello lyö 10 minuuttia vaille ennen viimeisen kierroksen alkamista. Siis oikein hyvissä ajoin perillä.

Matkanteon mukavuuskerroin lähtikin loivaan nousuun saderintaman väistyttyä ja auringon ilmestyttyä taivaalle. Mäkiä oli toki matkan varrella ja pientä harmin poikasta aiheutti Markon pyörän temppuilevat eturattaat ja ketjut. Ja niiden yhdistelmä. Saijassa Markon pyörä oli saanut uuden takavanteen, mutta nyt iäkäs rattaiston ja ketjun yhdistelmä aiheutti nousuissa tehohäviötä pomppivan ketjun muodossa. Eikä se vaihtajakaan ihan täysillä enää toiminut, mutta eteenpäin, sano entinen isäntä ja niin sitä Suurpetokeskuksen eteen kaarrettiin juuri sopivasti ennen päivän viimeisen kierroksen alkamista.

No siellähän se Juuso makoilee

Elukoitahan siellä riitti nähtäväksi, vaikka lukumääräisesti enemmän olikin ihmislaji edustettuna. Ymmärrettävästi eläinkuvia tuolta reissulta ei voi näyttää kuin perhepiirissä, joten jääköön vain todettavaksi, että pulskassa kunnossa näytti Juuso mättäällä kelliskelevän.

Rannalla laavu, laavussa Marko, Markolla kivaa, rala-lal-la-lei.

Suuresta Suurpetokeskusseikkailusta toivuttuamme jatkoimme matkaa muutaman polkaisun verran ja löysimme aivan ajotien välittömästä läheisyydestä mukavan levähdyspaikan. Kello napsutteli iltakuuden tuntia, joten istahdimme laavun reunalle ja virittelimme tulet ruuanvalmistamista ja varusteiden kuivattamista varten.

Päivä on taas siinä pisteessä, että on hyvä levähtää hetki.

Laavulta sitä vielä noin tunnin verran jaksettiin edetä, kunnes Valkeinen-nimisen järven rannalta löytyi mukavan näköinen paikka viritellä leiriä pystyyn. Aika nopeasti hiukan vähemmän ja hiukan enemmän ryhdikkäät matkakodit olivat pystyssä ja iltapalavalmistelut hyvässä vauhdissa. 

Tee on (kohta) ku-pissa.

Muutamalta aiemmaltakin illalta tuttu inkiväärillä ja kuusenkerkillä terästetty liptoni huuteli alas hunajanäkkileivät ja täydellä vatsalla päästiin taas makuupussin lämpöön.

Tilastoja, tilastoja...

Päivä alkoi pyöräilyn suhteen myöhässä ja loppui reilusti saman vuorokauden puolella. Ennätyksiä ei tänään lyöty, mutta matkaa kuitenkin tuli taas taitettua siinä 70 kilometriä.

• Etäisyys: 72,3 km
• Kesto: 5 tuntia, 26 minuuttia ja 19 sekuntia
• Keskinopeus: 13,3 km/h
• Vähimmäiskorkeus: 254 m
• Enimmäiskorkeus: 338 m
• Kokonaisnousu: 408 m
• Kokonaislasku: 461 m

Kuusamo ohitettu! (Kuva: Google My Maps)