Päivä 17: Pyöräilyä poutasäässä, huilailua Hiljaisen kansan keskellä

Viitostien varrelta heräiltiin kummalliseen aamuun. Teltan kangas ei ropissut tuttuun tapaan pisaroista ja muutenkin oli kummallisen valoisaa. Toden totta. Aamua piristävät pisarat eivät tällä erää tulleetkaan taivaalta, vaan löytyivätkin kauniina muodostelmina lukemattomissa hämähäkin seiteissä, joita leiripaikan välittömästä läheisyydestä löytyi lukematon määrä. 

Hämähäkkien taidonnäytteet aamukasteen koristelemana

Aamupuuhailujen (hygieniahuolto, aamuruokailu ja luonnon ihmettely) jälkeen purettiin leiri, pakattiin pyörät ja kömmittiin takaisin Viitostien turvalliseen vilinään.

Leiripaikan siimeksestä takaisin tienpäälle

Parin tunnin reipashenkisen pyöräilyn jälkeen huilailtiin hetki huoltotoimenpiteiden parissa. Marko tuskaili pyöränsä satulan asennon kanssa ja sitä sitten säätämään. Hetken päästä matka jatkuikin entistä pontevammin ja vähemmän kivuliaasti. Muutenkin oli mukava pyöräillä pitkästä aikaa ilman sadevaatteita.

Vaihteeksi satula oli päin persettä. No, pientä säätöä ja matka jatkuu. 

Pyöräillen näkee paljon sellaista, minkä auton ratissa helposti tulee sivuttaneeksi. Jo tähän asti olimme häkeltyneet kaikenleisten kissanristiäisten määrästä, mitä mikäkin ohitettu asutuskeskus kesäaikaa asukkailleen ja ohikulkijoilleen järjestää. Tällä erää huomio kiinnittyi Piispajärven kohdalla kyläkauppareklaamiin ja eikun suuntavilkkua oikealle ja tarjontaan tutustumaan.

Piispajärven kyläkauppa Papupadasta hankittiin makoisat makkarat...

Lähtihän sieltä kaupasta pakollisten makeisten lisäksi lounastarpeisiin paketti grillimakkaraa. Kaupan valikoima oli oikeinkin runsas, vaikka esim. oliiveja näytti olleen tarjolla vain yhtä sorttia. 

...jotka kohta pääsivätkin tienvarsikokkauksen pääosaan.

Kauppareissun jälkeen ei montaa polkaisua otettu vaan melkeinpä ensimmäisen ylämäen päälle päästyämme (tauon jälkeen on huomattavasti hauskempaa jatkaa matkantekoa alamäkeen) virittelimme retkikeittimeen tulet ja lounaan harras valmistaminen alkoi. Lounastauon aikana saimme mukavasti itsemme lisäksi täytettyä virtaa syövien vehkeiden akkuja ja muutenkin päivä oli niitä ensimmäisiä, milloin ihan oikeasti mukana kulkevista aurinkopaneeleista oli hyötyä.

Lähizoomaus Hiljaisen kansan kahvilan "Olen täältä kotoisin"-kävijätaulusta 

Iltapäivällä kohtasimme uuden ns. "Must Go"-paikan. Viitostien varrelta löytyi nimittäin kummallinen, mutta puhutteleva turvehahmojen ryhmittymä. Pienen tutkailun jälkeen totesimme osuneemme Hiljainen kansa -nimisen taideinstallaation keskelle. Paikalta löytyi turvehahmojen lisäksi mukava kesäkahvila ja sitäkin mukavampi henkilökunta. Ison plussan sai myös paikan toilettivarustelu. Erittäin ison, kuitupitoisen ja kiinteän plussan.

Etsi kuvasta reipas pyöräilijä
Kesäkahvilan viihtyisässä miljöössä nautittiin erään suuren konsernin hiilihappopitoiset virvokkeet ja toisen pienemmän ja läheltä löytyvän yrityksen jäätelöt. Kumpainenkin maistui oikein mainiolta näin aurinkoisena päivänä. Ei ollut muuten satanut vieläkään. Pisaraakaan.

Hiljaista pitelee...

Siinä taukoherkkuja nauttiessa saimme tarjouksen majapaikasta. Kahvilan vierestä löytyvää latoa olisi saanut kuulemma käyttää yöpaikkana. Kiitimme toki kohteliaasti, mutta koska oli vasta iltapäivä ja matkaakin oli päivän aikana taitettu vasta siinä 60 kilometriä, niin latoyöpyminen jäi tällä erää kokematta. Siispä matkamuistomyymälän kautta tien päälle ja kohti uusia seikkailuja.

Antaa mennä taas, kun alamäki alkaa

Hiljaisen kansan jälkeen suuremmat nähtävyydet tarjosikin sitten Suomen kaunis luonto. Vielä Suomussalmen korkeudellakin korkeuserot ovat ihan silminnähtäviä ja Viitostien verkkainen liikenne mahdollisti maisemien katselun.

Pirttijärvi? Kovajärvi? Jompikumpi melkoisen varmasti. 

Maiseman kumpujen ja laaksojen lisäksi silmä lepäsi paikoin aivan tien vierestä avautuvista järvimaisemista ja maisemia taltioitiin kummankin retkeilijän toimessa kiitettävästi eri laitteiden muistikorteille.

Nyt on ainakin varmasti Pirttijärvi. Tuossa vasemmalla. Viitostien päällä Marko.

Päivän kääntyessä iltaan saavutimme Suomussalmen keskustan. Parkkeerasimme pyörämme Teboil-merkkisen monipalveluaseman kylkeen ja nautimme kaupallisen iltapalan anniskelupuolen pihaterassilla. Koska tällä erää ruuanvalmistukseen ei tarvinnut käyttää omaa aikaa ja muutenkin oli seesteinen olotila, oli hyvä hetki katsella karttaa ja suunnitella retken loppupuolen käänteitä. Pikaisen suunnittelun perusteella arvioimme melko yksissä tuumin reissun kestävän vielä viikon päivät.

Suomussalmen Teboililla huilailtiin taas ja suunniteltiin lähitulevaisuutta

Teboil-tuokion jälkeen hyppäsimme takaisin satulaan ja jätimme Viitostien vilskeen muille kulkijoille. Ajatuksena oli yöpyminen jonkin Suomussalmen ympäriltä löytyvän vesistön rannalla. Vuorokauden 21 tunnin korvilla alkoikin löytyä sopivan näköistä maastoa leiriä varten. Vesistön läheisyydestä jouduimme tinkimään, mutta juomavettä oli omiin tarpeisiin, joten veden välitön läheisyys ei tällä erää ollut niin kovin välttämätöntä. No, lopulta lähinpään rantaan tuli leiripaikalta linnuntietä 200 metriä, mutta eipä tullut siipiä mukaan.

Vaihteeksi hiekkatietä renkaiden alla: leiripaikkaa etsimässä...

Leiri nousi taas entistä ripeämmin ja mukavan kuivissa olosuhteissa. Yksi täysin sateeton pyöräilypäivä oli onnistuneesti takana ja matkaakin oli kertynyt mukavat 100 km, vaikka pitempiä taukoja olikin  mahtunutkin päivään aiempia retkipäiviä enemmän.

Leiri ryhdikkäästi pystyssä ja iltatoimiin mars!

Tilastotietoa

Poutapäivän saldoksi tuli 100 kilometrin lisäksi muutamat mukavat nähtävyydet. Suomusalmen Teboililla tehdyn arvion mukaan retkeilyä oli vielä viikon päivät edessä, mutta erämaahiippailuun ja kansallispuistosamoiluun verrattuna eteneminen oli ollut oikein vauhdikasta. Kaluston kestäessä loppumatka voisi taittua jopa viikkoa nopeammin, mutta eipäs mennä asioiden edelle.
  • Etäisyys: 101,7 km
  • Kesto: 7 tuntia, 22 minuuttia ja 23 sekuntia
  • Keskinopeus: 13,8 km/h
  • Vähimmäiskorkeus: 248 m
  • Enimmäiskorkeus: 412 m
  • Kokonaisnousu: 583 m
  • Kokonaislasku: 590 m
Homma etenee: 100 km rikki (Kuva: Google My Maps)


Kommentit

Suositut tekstit