Päivä 21: Pyhäpäivä polkien, pyörää korjaten ja sadetta pakoillen

Retken kolmas sunnuntaiaamu alkoi poutaisena, mutta pilvisenä. Osittain melko aurinkoisen lauantain ansiosta olimme saaneet vehkeisiin virtaa ja aamulla saimme kurkittua älykännykän ruudulta sääennustetta. Sadehan sieltä oli iloksemme taas tulossa, mutta ripeällä siirtymiselle Joensuun Motonetin suojiin, saisimme siirrettyä sateessa polkemista ainakin puoleen päivään.

Kello lyö puoli seitsemään ja vielä ei satele.

Sääennusteen lisäksi olimme jo edellisenä päivän saaneet tarkateltua, että Markon tarvitsemat osat todellakin Motonetin hyllyltä oli haettavissa ja sekin iloinen asia oli huomattu, että liike palveli meitä (ja muitakin) myös sunnuntaisin. Liekö sitten tulevan päivän huoltohaaste vai mikä, mutta kaksi innokasta retkipyöräilijää hääri aamupalan kimpussa jo heti seitsemän jälkeen.

Vitamiineja poreena ja marjoina

Markon edellisen päivän ahomansikka-aherruksena ansiosta, aamupuurojen päälle ripotelttiin pyhäpäivän hiukan juhlavampaan tyyliin sopiva mansikkakeko. Puuron kyytipojaksi oli tarjolla C-vitaminisoitua, e-koodilla värjättyä ja appelsiiniaromilla höystettyä porejuomaa.

Reissun viimeinen sunnuntailähtöselfie

Nopsaan sitä herkkuaamiainen tuli nautiskeltua ja tien päälle oltiin valmiina jo ennen puolta yhdeksää. Toki lähestyvä saderintama antoi kaivattua lisämotivaatiota pikastartille, mutta jo pelkästään toive saada Markon pyörä entistä ehompaan kuntoon pisti jalkaa liikkeelle.

Katson maalaismaisemaa... 

Päivän pyöräily alkoi ns. ison tien reunustaa edeten, mutta äkkiä pääsimme kevyemmälle väylälle Vanhan Nurmeksentien rinnalle. Kyllähän tuota itse osasimme jo ihan kertyneenkin kokemuksen pohjalta kulkea hyvinkin nätisti tien reunaviivan metsäpuolella, mutta aina ajoittain ohi kiiti niin kiireinen autoilija, ettei edes piennar meinannut riittää meille. Oli siis aina melkoisen helpottavaa, kun pyöräilyä pystyi harrastamaan kevyemmälle liikenteelle suunniteltua väylää pitkin.

Motonetin aukeamiseen on vielä hetki ja valmistelutyöt on aloitettu.

Hiljakseen, pyöriä säästellen ja pilviä tarkkaillen ajelimme aina Motonetille saakka. Onneksi liikkeen edusta on katettu ja melko pian perille päästyämme alkoikin sataa. Mikäs siinä sadetta pidellessä. Marko keskittyi pyörän purkamiseen ja Kaitsu havainnoi ympäristön sunnuntaiaamun vilskettä kameran linssin takaa. 

Osat haettu ja vaihdettu. Kohta jatkuu matka.

Motonetin aukaistua ovensa, riensi Marko ostoksille. Kohta liikkeestä marssi ulos huomattavan tyytyväinen matkamies kahden sinisen paketin kanssa. Ei aikaakaan, kun pyörän kampisarja ja ketjut olivat vaihtuneet uuden karheisiin yksilöihin. Korjaushommien ohella ehdittiin vaihtaa myös muutama sananen paikalle ihmettelemään jääneiden sunnuntaishoppaajien kanssa. Osui paikalle yksi maastopyöräilyn tosiharrastajakin, jolta saimme paljon uutta infoa ja vinkkejä tulevaisuuden varalle. Nimi ei jäänyt muistiin, mutta kiitokset silti.

Matkan jatkuessa sade oli saavuttanut tasaisen kastelevan muotonsa.

Pyöränkorjausrastin jälkeen oli ajoasuste vaihdettu vettä läpäisemättömään malliin ja uusien osia testaamaan. Epäonneksi Kaitsun kompassi oli sateen sekoittama ja ennen halutulle reitille pääsyä, tuli pistäydyttyä myös moottoritien ylittävällä sillalla. Hyvin nopeasti se oikeampi kevyenliikenteen väylä oli taas alla ja matka jatkui haluttuun suuntaan.

Sattuipa matkalle yllättäen yksi huoltoasema (video yllä), jossa hetki hengähdettiin sateen suojassa ja täydennettiin suklaavarastoja.

Taukopaikalla Pyöräkkö:ssä

Neste Niinivaaralta ostetut suklaat sitten melkein nautittiinkiin seuraavan isomman pysähdyksen aikana. Koska kallista aikaa oli palanut Motonetin pihalla pidettiin tuo pidempi hengähdystauko Pyöräkkö-nimisen paikan lähellä. Kellokin lähenteli jo vuorokauden 16. tuntia, joten oli siinäkin mielessä hyvä nautiskella hiukan ruokaa ja juomaa. Sateessa kokkaaminen ei tällä erää tuntunut mielekkäältä, joten päivällisen ensimmäinen osa sisälsi suklaan lisäksi pähkinäitä ja taatelia.

Pitäähän sitä lämmintäkin syödä.

Päivällisen toinen osa nautittiin pikkupaloina lyhyillä tauoilla. Sateessa pitkiä taukoja ei huvittanut pitää, mutta energiataso oli tarkoitus pitää riittävän korkeana. Illan suussa alkoi kuitenkin tehdä mieli lämmintä apetta, joten kuuden maissa kaarrettiin tien sivuun sopivan levähdysalueen osuessa kohdalle.

Sataa, sataa ropisee. Pata kattilassa porisee.

Tällä erää ei kummankaan repusta löytynyt kuivaa polttopuuta ja Kaitsun kaasukeittimen jäätyä Urho Kekkosen kansallispuistoon, oli jostain revittävä kuivaa einestä Markon risukeittimelle. Neuvokas erämies kohta pongasikin metsästä kaadetun puun ja retkisahalle ja kirveelle tuli käyttöä. Vaikka vettä tosiaan oli sadellut pitkin tätä ja aiempiakin päiviä (maaston märkyydestä päätellen), on usein tuollaisen puun rungon keskustassa kuivempaa puuta. Kirves & saha -prosessin lopputulemana kohta olikin riittävä määrä kuivaa poltettavaa risukeittimen kupeessa. Niin sitä sitten taas saatiin lämmintä ja ravitsevaa riisi-soija-sipuli-pussikeitto-pataa sisuksiin.

Marko nauttii iltapalaa Essolla (Eiku Kiteen Nesteellä).

Lämpimän ruuan siivittämänä sitä sitten sateesta huolimatta viiletettiin taas ripeästi eteenpäin. Sunnuntaihin sopiva mukavuusalueella pysyminen oli kuitenkin saanut otteeseensa ja kun Nesteen virkeä vihreä tervehti meitä Kiteellä, voitti retkeilijän mielessä käydyn sisäisen kamppailun vaihtoehto, joka sisälsi iltapalan nauttimisen kahvion mukavavassa lämmössä tuon toisen vaihtoehdon, johon olisi kuulunut märästä repusta löytyvien iltapalanäkkäreiden tienvarsinautiskelu.

Valkoisen viivan metsän puolella pysyminen aiheutti paikoin ongelmia, mutta onneksi oli hiljaista tuo liikenne.

Ravitsevien eväsleipien lisäksi Kiteen Neste tarjosi virtaa laitteisiin ja täysin akun matka jatkui sateisessa säässä 6-tien reunaa pitkin. Olimme onnistuneet etenemään päivän aikana etenemään kohtalaisen hyvin saderintaman etupuolella, mikä tarkoitti sitä, että yhtäjaksoisen ajelun aikana sade oli heikentynyt ja vastaavasti tauon aikana aina vahvistunut. Iltapalan jälkeen otimmekin suunnitelmaksi polkea mahdollisimman nopeasti sopivan matkan päähän ja ripeään leiriytymiseen, jotta rintaman raskaampi osuus saavuttaisi meidät vasta telttojen ollessa pystyssä.

Näillä kohdin alkoi tuntua siltä, että projektihan meinaa tosiaan onnistua.

Suunnitelma piti aika hyvin kutinsa ja edellisenä päivän arvioitu leiriytyminen Puhoksen tienoilla onnistui loistavasti. Matka jatkui jopa hiukan, retken näkökulmasta, Puhoksen paremmalle puolelle ja lopulta leiriä pystyteltiin hiukan Kiteen eläinpuiston jälkeen kutostien viereen. Sadesuunnitelmamme piti sekin kohtalaisen hyvin ja voimakkaammin vettä alkoi ropista ylhäältä vasta telttakankaan päälle. Mitenkään erityisen kuivaa teltoissakaan ei ollut, mutta yllättävän hyvin sitä nukkumatti pyöräilijän makuupussin uumenista löytää, eikä unta tarvinnut taaskaan odotella liikoja.

Tilaston kertomaa

Markon pyörään vaihdettu kampisarja ja uudet ketjut mahdollistivat aiempia päiviä huomattavasti miellyttävämmän etenemisen, eikä tänään tarvinnut paikkailla renkaitakaan. Puhoksen ohi mentiin, että heilahti seuraavin tilastomerkinnöin:

• Etäisyys: 94,9 km
• Kesto: 6 tuntia, 33 minuuttia ja 28 sekuntia
• Keskinopeus: 14,5 km/h
• Vähimmäiskorkeus: 97 m
• Enimmäiskorkeus: 158 m
• Kokonaisnousu: 418 m
• Kokonaislasku: 425 m

Päivämme Pohjois-Karjalassa (kuva: Google My Maps)