Päivä 20: Raksuvia rattaita ja maistuvia mansikoita

Jos kuljettujen päivien lukumäärää määrittäisi kananmunissa (miksipä ei?), niin tiu tulisi tänään täyteen (Blogihaaste: siitä vaan muuten tiu-sanaa taivuttelemaan eri sijoihin). Mutta. Kananmunista aamiaiseen, joita seitsemän jälkeen kahvipannussa taas kypsenneltiin Toivaanjärven rannalla. Toki sitä tuli perinteistä puurohuttuakin nautittua ja kahvit tietysti. Leiripaikka oli taas mitä viihtyisin ja Marko oli aamutuimaan ehtinyt narramaan järven asukkaitakin mukana kulkeneella ongellaan, mutta heikoin tuloksin. Kalaa ei siis ollut aamiaiseksi luvassa.

Aamupalaa tulossa

Vaan ei auttanut jäädä laakereille lepäilemään. Yhdeksän jälkeen olimme jälleen pyörien kanssa liikkeessä ja Nurmijärventien maisemat vilahtelivat silmissä. Piakkoin tie vaihtui Pankajärventieksi ja mukavasti puiden välistä oli havainnoitavissa myös isompaa ja pienempää vesistöä. Pilviäkin taivaalla liikuskeli vain harvakseltaan, joten aurinkopaneelit auki levitettynä matka taittui.

Kuva vääristää; mäki oli huomattavan jyrkkä.

Melko tasaisissa tunnelmissa matka taittui, mitä nyt ylämäet tuottivat varsinkin Markolle tuskaa. Voimia olisi ollut, mutta niiden siirtäminen pyörän takapyörään oli haasteellista eturattaiden suurehkon kuluma-asteen takia. Toisen pienen haasteen asetteli Kaitsun ruuansulatusjärjestelmä. Jostain systeemi oli suuttunut ja mukavat pikku kouraisut koettelivat pyöräilyhuumoria. Toiveena olikin ehtiä Lieksaan ja sieltä mahdollisesti löytyvään WC-koppiin mahdollisimman nopeasti.

Jäätelökaupoilla ja WC-reissulla Lieksan ABC!:lla. 

Kahtapa sitä Lieksan aamupäivän vilkas syke kulkijoita tervehtikin. Aika nopeasti Kaitsu bongasi mahdollisen taukopaikan ja riensi ABC!-aseman sisuksiin. Muutaman tuokion perästä aseman liukuovien välistä sujahti pihalle silminnähden helpottunut mies. Vatsanväänteiden lisäksi asemalle oli jätetty muutakin raskasta. Pyörien vahtivuoro siirtyi Kaitsulle ja Marko siirtyi puolestaan ostoksille. Kun hetken päästä Marko marssi ulos jäätelön kanssa, oli Kaitsultakin hetkeä aiemmin vaivanneet vatsakivut muisto vain ja kohta jäätelöaltaan ympärillä oli toinen matkamies tekemässä vaikeaa valintaa.

11.07: Muutama polkaisu ABC!:ltä ja pyörän voimansiirron tutkimista.

Huoltoaseman hellästä huomasta matkaa jatkettin hyvin mielin, kunnes Markon pyörä alkoi todenteolla kiukuttelemaan. Vaihteet eivät tahtoneet enää mennä pykälään, joten eipä muuta kuin taukopaikalle ja pyörä ylösalaisin. Pienen fiksailun jälkeen, pyörä suostui taas pitkin hampain ja lyhyin rattain jonkinlaiseen yhteistyöhön. Vaihteiden määrä oli tipahtanut kolmeen, mutta matka kuitenkin jatkui taas.

14.36: Evästystä ja pyörän korjausta

Iltapäivällä oli vuorossa päivän ensimmäinen lämmin ruoka. Tienvarsiruokailun paikaksi valikoitui pienen lammen läheltä löytynyt levähdysalue. Ruuanvalmistuksen ohessa Marko korjaili pyöräänsä, jonka toiminta ei ollut tämän päivän aikana ollut kovin vakuuttavaa.

Kaitsun vakaa ajoasento Ahvenisentiellä

Jo aiemmin oli syntynyt ajatus reitin siirtämisestä hiukan lännemmäksi ja näin Joensuun kattavat polkupyörävaraosavalikoimat osuisivat matkan varrelle. Vielä tänään helpotusta varaosapulmaan ei ollut luvassa, mutta mahdollisimman lähelle Joensuuta oli kyllä tarkoitus ehtiä.

Maisemia Ahvenisenvirran päältä

Maisemia katsellessa matka eteni mukavan järvisissä maisemissa. Pielisen eteläpäässä pysähdyttiinkin seuraavalle pidemmälle tauolle, jossa nauttiin mm. Marko suosikkievästä eli kuivattua taatelia. Hetken aikaa taatelipaketti oli kadoksissa, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja matkaa jatkettiin lopulta taatelista saadun energian voimin.

Iltapalan valmistumisen ohessa Marko ehti ahomansikkamaalle

Iltapala-aikaan oltiin ehditty eräälle levähdyspaikalle keittelemään kananmunia. Lähistöllä kasvoi ahomansikoita ja niitä Marko riensikin keräilemään seuraavaa aamua varten.

Kaitsun pyörä ilta-auringon välkkeessä

Kanamunien, teen ja hunajanäkkärien jälkeen matkaa jatkettiin hetki, kunnes mukavan oloinen leiripaikka Kontiolahden maisemista tuli vastaan.

Leiritunnelmia Kaitsun teltasta kurkittuna

Leiripaikalta oli sopiva matka Joensuun Motonettiin, joka olisikin sitten seuraavan päivän ensimmäinen etappi.

Tilastojen huumaa

Ihan pikkuisen vajaa 100 km tuli päivän aikana siirryttyä, eikä tällä erää moiseen tarvinnut käyttää pyöräilyaikaa kuin kuusi ja puoli tuntia.
  • Etäisyys: 97,0 km
  • Kesto: 6 tuntia, 28 minuuttia ja 54 sekuntia
  • Keskinopeus: 15,0 km/h
  • Vähimmäiskorkeus: 119 m
  • Enimmäiskorkeus: 295 m
  • Kokonaisnousu: 515 m
  • Kokonaislasku: 621 m

Melkein Joensuuhun saakka ehdittiin (Kuva: Google My Maps)

Kommentit

Suositut tekstit