Tiistaiaamun askareet poikkesivat hiukan edellisistä. Neljän seinän sisällä vietettyjen öiden hyviin puoliin kuului se, ettei aamulla tarvinnut ryhtyä leirin purkuhommiin heti aamiaisen jälkeen. Aamiainen myös itsessään oli monipuolinen ja runsas, verrattuna luonnon ääressä kyhättyihin puuroaamiaisiin.
Kaitsun aamupalaan kuului ruotsalaista herkkukalaa
Tämän aamun aamiaiserikoisuus oli mukana kulkenut pieni peltipurkki. Kaitsu oli kuljettanut koko reissun mukana Ruotsinmatkan tuliaista ja nyt olikin oivat tilaisuus raottaa tuota mystistä säilykepurkkia sekä maistaa ja haistaa sen kohuttua sisältöä. Kohtaaminen purkin kanssa tuli toki videoitua ja koostettua vajaan 10 minuutin tarinaksi (Videosta löytyy Youtube-kanavaltamme lyhyempi versio, jos alkoi heikottaa).
Aamupuuhien jälkeen olikin sitten aika jatkaa taas matkaa. Näytti nimittäin pahasti siltä, että reissu olisi reilusti voiton puolella ja kuluva aamu oli järjestyksessään toiseksi viimeinen. Tavoitteena oli edetä päivän aikana n. 100 kilometrin matka Miehikkälään, jossa viettäisimme viimeisen retkiyön mukavasti erään kesäasunnon pihamaalla. Siitä ei olisikaan sitten enää pitkä matka kotiin.
Kohti Lappeenrannan keskustaa
Aamupuuhailujen jälkeen sitä sitten sitkuteltiin maaseudun rauhasta kohti keskustan vilinää. Päivä oli alkanut kulinaristisella seikkailulla, joten tämä linja oli tarkoitus pitää. Lounaan ensimmäinen osa olikin tarkoitus nauttia kuuluisalla Tuen grillillä.
Saimaan kanavaa Kanavansuun nurkilla
Matka kohti Tuen Grilliä kulki Kaitsun kotikodin kautta. Siellä nautiskeltiin alkupalat, pakattiin viimeisen yön iltapalat mukaan ja sitten kohti keskustaa.
Lounastauko Tuen Grillillä
Tuen Grillille saavuttiin lopulta iltapäivällä, joten ihan hirmuisia jonoja ei ollut. Myöhäinen lounas alkoi osaltamme miehekkäästi kolmella hampurilaisella ja maidolla.
Vähempikin olisi ehkä riittänyt
Grilliburgereiden innoittamina kiiruhdimme seuraavaksi nauttimaan suolaista jälkiruokaa kauppatorille. Kauppatorilla nauttittiin sitten Peitsoman vedyt mieheen ennen Miehikkälää kohti siirtymistä.
Peitsoman vedyillä
Kaitsu oli viritellyt kartat siihen järjestykseen, että Miehikkälään oli tarkoitus navigoida Ylämaan kautta. Näin saataisiin taas hiukan tuntumaa itärajaan.
Muutama kilometri keskustassa ja huilia sillalla
Matka kulki tasaisesti Korkea-ahon tietä pitkin etelään. Maisemia riitti ihailtavaksi ja ilmakin oli mitä mainioin. Hyttysiä ei ollut nimeksikään, mutta kaikenlaista muuta pörriäistä riitti kyllä seuraksi.
Siinä se rypsi (tai rapsi) kukertaa
Päivän aikana oli tullut ruokailtua ihan omiin tarpeisiin, mutta siinä iltapäivän ehtoopuolella alkoi kuitenkin tuntua tauon pitäminen hyvältä ajatukselta. Päivän yltiöpäinen tankkaus myös aiheutti suolen sopukassa mukavaa murinaa ja siitäkin syystä oli hyvä pitää rehellinen tauko ja sallia murisijalle siisti ja hallittu ulospääsy.
Tuttua tutumpi tienvarsikahvittelu alkamassa
Kaitsu valmistautumassa kenttäkäymäläkoitokseen
Taukohetken voimaannuttamana päätimme (tai Kaitsu päätti) poiketa hiukan pienemmille teille ihan näin oikaisumielessä. Valittu reitti osoittautui kuitenkin sen verran pehmeäpintaiseksi, että palailimme ennen Ylämaata takaisin leveämmälle reitille.
Ylämaan nähtävyyksiä
Ylämaan keskeisin alue ohitettu ja taas on vähän isompaa tietä alla
Riittihän sitä nähtävää Vaalimaantietä pitkin kulkiessa, joskin edellisen päivän pitkähkö pyöräilyetappi ja kuluvan päivän jo poljetut kilometrit puntissa alkoivatkin painaa. Mainittakoon nyt näkemisen arvoisista paikoista vaikkapa Joutsenkosken mylly, jossa mukavasti yhdistyi mennyt ja nykyaika.
Joutsenkosken mylly
Vaalimaantien reunaa pitkin taitoimme matkaa sitten aina Muurikkalaan saakka, jossa oli vuorossa taas hengähdystauko. Tältä taukopaikalta ei sitten ollutkaan kuin vajaa 10 kilometrin matka määränpäähän, jossa tasaisen pihamaan lisäksi olisi myös kaivo käytössä.
Muurikkalassa taukopaikalla
Taukoilun jälkeen asettelimme pyörät Muurikkalantielle ja loppurytistys kohti leiripaikkaa alkoi. Kello löi jo yli yhdeksää, joten kymppiuutiset saattaisivat jäädä tälläkin erää näkemättä.
Illan hämärtyessä maisemat senkus kaunistuivat. Korkeuseroja riittää matkan varrella ja alempana sijaitsevat pellot alkoivat kerätä usvaa päälleen. Kaunista se on ihmisen muokkaamakin maisema, kun sopivassa valossa asiaa tarkastelee.
Tasaista leirintäpaikkaa tarjolla
Aika lailla sitä sitten kymmenen maissa sovitulle leiripaikalle päästiin ja telttojen viimenen pystytysprojekti sai luvan alkaa. Vaikka juuri tämä päivä olikin osoittautunut mukavan sateettomaksi, oli täälläkin vettä tullut edellisinä päivinä sillä pieteetillä, että märkää oli vähän joka paikassa. Eivät ne teltatkaan olleet juuri yhden yön sisäsäilytyksen aikana ehtineet kuivaa, mutta mitäs sitä pienistä. Reissun viimeinen yö oli edessä ja vieläpä näinkin mainiossa paikassa.
Reissun viimeinen iltapala tuloillaan
Niin ikään myös retken viimeinen risukeitin iltapala oli vuorossa. Iltapalalla olikin sitten kaikenlaista mitä repuista löytyi. Kaitsun kotikodista oli pakattu mukaan ruisleipää ja kalaa. Savukala maistui mainiolta ja taisivat kaikki leivätkin mennä.
Tilastot kertovat
Niin sitä taas kertyi kilometri poikineen tällekin päivälle. Markka-ajan mitassa niitä olisi kertynyt kokonaisen Sibeliuksen ja yhden Urhon verran.
Etäisyys: 105,6 km
Kesto: 7 tuntia, 44 minuuttia ja 39 sekuntia
Keskinopeus: 13,6 km/h
Vähimmäiskorkeus: 46 m
Enimmäiskorkeus: 135 m
Kokonaisnousu: 734 m
Kokonaislasku: 730 m
Maaseudun rauhasta maaseudun rauhaan (kuva: Google My Maps)
Kommentit
Lähetä kommentti