Kenttätesti #2: Moronvuoren päivätupa

Palautuminen sunnuntain retkestä on sujunut sen verran vauhdikkaasti, että kestää taas istuskella hetken blogin ääressä. Kilometrejä kertyi tiimille yhdessä matkaten tuo mainittu 33,9 ja erikseen hiukan enemmän. Logistisista syistä yleensä aina toiselle tiimiveljelle tahtoo retkipäivänä tulla mittariin sellainen 20 km hyvän mielen lisää. Näissä mennään kyllä "mulle sulle"-periaatteella, joten lopussa puntit ovat varmasti tasan.

Siinä se on. Mäntymetsä.

Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena (kuinkas muutenkaan). Iltapäivällä lähdön hetkellä tuli taivaalta pienen pieniä rakeita, mutta muuten sää oli mukavan keväisä. Taisi olla jopa päivän lämpimin hetki, kun matkaan startattiin Kotkan Prisman kupeesta. Suunnaksi otettiin Pernoo, jonka saavuttamisen jälkeen oli tarkoitus siirtyä metsäpolkuja pitkin Valkmusan kansalllispuiston Moronvuoren päivätupa. Näillä pelimerkeillä siis liikenteeseen.

Pyörät lepotilassa lepopaikalla

Tälläkin kertaa pyörät oli pyritty lastaamaan mahdollisimman lähelle tilannetta, joka heinäkuussa on edessä. Kantamuksia oli siis mukavasti kyydissä ja selässä. Kuormasta huolimatta pyörät rullasivat kevyesti Pernoontien laidassa. Liikenteessä ja varsinkin pientareella kulkiessamme pyrimme käyttämään huomiovärejä, jotta kanssakulkijat eivät meihin törmäisi. Tälläkin kertaa Kaitsulla oli reppunsa päällä hyvin erottuva sadesuoja, joka näkyi kyllä vähän pidemmästäkin matkasta. Ehkä huomiotakin herättäen tavoitimme vihdoin Pernoon ja kulkeminen vaihtui asfaltilta hiekkatieksi ja kohta metsäpoluiksi, joilla ei sitten ajelu enää tavoitevauhdilla sujunutkaan. Matka taittui kuitenkin sen verran sutjakkaasti, että kohta huomasimmekin olevamme ihan päivätuvan nurkilla.

4 euron retkipannu ensi kertaa tulessa
Meitä ennen paikalle oli ehtinyt retkeilevä perhe, joka onneksemme oli viritellyt tuletkin valmiiksi. Saimme siis pannukahvit tekeytymään tuossa tuokiossa. Kahvin valmistumista odotellessamme rustasimme puumerkit vieraskirjaan, latailimme akkuja (varavirtalähteetkin pitää testata) ja nautimme evääksi napattua poropuolukkapitsaa (resepti julkaistaneen myöhemmin). Marko myös intoutui esittelemään retkivarustustaan, josta tullee videomateriaaliakin kun tässä ehtii editoimaan. Nuotiopaikan loimussa olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta niin se oli matkaa taas jatkettava. Paluumatka sujui sekin sen suuremmilta kommelluksilta välttyen maaseudun rauhassa kierrellen.

Puumerkit jätetty
Näin reilu vuorokausi testiretken jälkeen olisi taas valmis pyörän päälle, mutta seuraavaa retkeä joudumme hetken odottelemaan. Tänään lyötiin kuitenkin päivämäärä tuolle koitokselle lukkoon ja kohdekin valikoitui Kymenlaakson virkistysalueyhdistys ry:n sivustoon tutustumisen jälkeen. On muuten hyvät sivut. Sieltä voi siis seuraavaa kohdetta arvailla. Tällä erää päivämäärä selviää seuraavasta videosta.


Tällä Erää kiittää ja kuittaa

Kommentit

Suositut tekstit